Kysymyksessä oli tapaus, jossa oikeuden tehtävänä oli arvioida sitä, oliko A:n allekirjoittama testamentti pätemätön sen vuoksi, että hänellä oli todettu kaksi vuotta ennen testamentin tekemistä Alzheimerin tauti. Oikeudessa arvioitiin siten sitä, oliko A ymmärtänyt allekirjoittamansa asiakirjan sisältöä taudistaan huolimatta.
Oikeudessa kuullut testamentin todistajat kertoivat, että A oli allekirjoittanut asiakirjan, jonka todistajat olivat tienneet ja käsittäneet testamentiksi. Todistajat olivat olleet yhtä aikaa paikalla asiakirjaa allekirjoitettaessa. Testamentti katsottiin muotonsa puolesta päteväksi.
Käräjäoikeus joutui kuitenkin ottamaan kantaa erityisesti siihen, miten A:n kaksi vuotta aikaisemmin todettu Alzheimerin tauti vaikutti hänen ymmärryskykyynsä. A:n tauti oli keväällä 2005 aloitetusta lääkityksestä huolimatta edennyt niin, että A oli syksyllä 2005 ollut muun muassa muistamaton eikä hänellä ollut aloitekykyä.
Testamentti tehtiin tilanteessa, jossa A:n poika oli tuonut testamentiksi otsikoidun asiakirjan A:lle allekirjoitettavaksi. Allekirjoituksestaan huolimatta A oli ollut vakavasti huolissaan siitä, mitä hän oli allekirjoittanut.
Käräjäoikeus päätyi ratkaisussaan siihen, ettei A ollut enää testamentin allekirjoittaessaan ymmärtänyt, mihin hän allekirjoituksensa oli laittanut, minkä lisäksi testamentin tekoon oli voinut vaikuttaa se, että A oli varonut ärsyttämästä poikaansa. Lisäksi ratkaisussa annettiin merkitystä sille, ettei asiassa ollut esitetty mitään perustetta sille, miksi A olisi halunnut muuttaa aikaisemmassa testamentissaan ilmenevää tahtoaan omaisuutensa jakamisesta eikä tällaista muuttamistahtoa kenellekään ollut näytetty kerrotun. Aiempaa testamenttia ei ollut hävitetty.
Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut enää joulukuussa 2005 siinä kunnossa, että hän olisi voinut ymmärtää asiakirjan sisällön, johon hänen poikansa B oli häneltä hankkinut allekirjoituksen. Koska ymmärryskykyä ei ollut, ei testamenttia voinut pitää A:n viimeisenä tahtona. Testamentti katsottiin pätemättömäksi.
(Vaasan hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa 27.1.2016 (Päätösnro 44 drno S15/1284), Lainvoimaa vailla toistaiseksi).
Kirjoittaja
