Laki lapsen elatuksesta 5.9.1975/704 lähtee siitä, että lapsella on oikeus riittävään elatukseen, josta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Lapsen elatuksen suuruuden arvioimisessa noudatetaan oikeusministeriön vuonna 2007 antamaa ohjeistusta elatusapujen laskemiseksi.
Laskelman pohjan muodostaa lapsen elatuksen tarve. Elatuksen tarve sisältää lapsen yleiset kustannukset, joiden määrä on porrastettu lapsen iän mukaan. Yleisten kustannusten määränä pidetään lapsen ollessa 0–6-vuotias 296 euroa kuukaudessa; lapsen ollessa 7–12-vuotias 344 euroa kuukaudessa; lapsen ollessa 13–17-vuotias 464 euroa kuukaudessa.
Lisäksi voidaan huomioida erityisiä kustannuksia, joita ovat osuus lähivanhemman nettoasumiskustannuksista, mahdolliset päivähoitokulut, iltapäiväkerhomaksut, erityiset koulutuskustannukset, erityiset harrastekustannukset, vakuutusmaksut ja erityiset terveydenhoitokustannukset.
Näistä kuluista vähennetään lapsilisän määrä sekä lapsen mahdolliset omat ansiotulot ja merkittävä varallisuus.
ESIMERKKI: X on 5-vuotias päiväkotilainen. X:n yleisten kustannusten määrä on 296 €/kk, minkä lisäksi kuukausittainen päivähoitomaksu on 269 €/kk. X:n osuus lähivanhemman asumiskuluista on 23 %:a eli 230 €/kk. Vanhemmat A ja B ovat yhteiselonsa aikana sopineet, että X ryhtyy harrastamaan taitoluistelua, jolloin X:n harrastemaksut ovat 150 €/kk. X:lle on otettu lisäksi erityinen sairauskuluvakuutus, jonka kulu on 29 €/kk. X:n elatuksentarve on 974 €/kk, josta voidaan vähentää lapsilisän määrä 95,75 €/kk, jolloin nettotarve on 878,25 €/kk.
Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksen tarpeesta suhteellisesti omien elatuskykyjensä mukaisissa suhteissa. Pääasiassa vanhempien elatuskyky muodostuu käytettävissä olevista kuukausittaisista nettotuloista (ansio- ja pääomatulot, sosiaaliset etuudet, yksinhuoltajakorotus), joista voidaan vähentää välttämättöminä menoina laskennallinen osuus vanhemman omista elinkustannuksista, vanhemman osuus asumiskustannuksista, muu mahdollinen elatusvastuu sekä tietyin edellytyksin myös muita vähennyksiä (esim. tapaamiskulut tietyin edellytyksin).
ESIMERKKI (jatkuu): X:n äidin A:n nettotulot ovat 2.000 €/kk, minkä lisäksi A saa yksinhuoltajakorotusta 48,55 €/kk. A:n nettotulot ovat siten yhteensä 2.048,55 €/kk. A ei ole parisuhteessa, jolloin hänen elinkustannuksinaan pidetään 594 €/kk. Asumiskuluista A vastaa omalta osaltaan X:n jälkeen eli 77 %:n osuudella, jolloin asumiskulut ovat 770 €/kk. A:lla on oma sairauskuluvakuutus 50 €/kk. A:n kuukausittaiset menot ovat yhteensä 1.414 €/kk. A:n elatuskyvyn määrä on 634,55 €/kk.
X:n isän B:n nettotulot ovat 3.500 €/kk. Lisäksi B saa osinkotuottoa, jonka arvo on kuukausittain jyvitettynä 100 €/kk. B:n nettotulot ovat yhteensä 3.600 €/kk. B on parisuhteessa, jolloin hänen elinkustannuksinaan pidetään 500 €/kk. Koska B on parisuhteessa, hän vastaa asumiskuluista ainoastaan puoliosuuden osalta, jolloin B:n kuukausittaiset asumiskustannukset ovat 600 €/kk (yhteensä 1.200 €/kk). B:llä on elatusvastuu aiemmasta liitosta olevaan lapseen Y, elatusapumaksun ollessa 400 €/kk. B:n kuukausittaiset menot ovat yhteensä 1.500 €/kk. B:n elatuskyvyn määrä on 2.100 €/kk.
Näiden laskelmien jälkeen vanhempien keskinäinen elatuskyky suhteutetaan toisiinsa.
ESIMERKKI (jatkuu): Tässä tapauksessa vanhempien välinen elatusvastuu jakautuisi niin, että B:n osuus X:n elatuksen tarpeen tyydyttämisestä olisi 674,45 €/kk ja A:n osuus 203,80 €/kk. Vanhempien välinen elatuskyky jakautuisi siten noin 75/25 suhteessa toisiinsa.
Mikäli lapsi viettää ns. etävanhemman luona kuukaudessa yli 7 yötä, elatusavusta voidaan tehdä luonapitovähennys, jonka määrä riippuu lapsen iästä ja öiden määrästä.
Kirjoittaja
