Lähtökohtaisesti lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan vanhemmat kuitenkin vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi.
Koulutusavustuksen olemassaolo on useaan kertaan vahvistettu nykyisessä oikeuskäytännössä. Vakiintunut käytäntö on, että koulutusavustusta jatketaan ainakin lukio-opiskeluiden ajan. Kynnys saada koulutusavustusta on ammatillisten opintojen osalta korkeammalla.
Koulutusavustus on kuitenkin eri asia kuin elatusapu. Molemmilla rahoitetaan lapsen elämää, mutta koulutusavustuksella ei ole tarkoitus kattaa esimerkiksi harrastuksista aiheutuneita kustannuksia.
Oikeuskäytännön mukaan koulutusavustus kattaa kuitenkin varsinaisten opintomenojen lisäksi elinkustannukset koulutuksen ajalta. Tällaisiksi elinkustannuksiksi on luettu ne kustannukset, joista on maksettava, jotta kysymyksessä oleva koulutus kävisi mahdolliseksi.
Kouluavustus maksetaan lapsen omalle tilille.
Koulutusavustuksen määrä ja kohtuullisuus
Avustuksen määrän kohtuullisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti. Oikeuskäytännössä on huomioitu muun muassa lapsen omat mahdollisuudet osallistua kustannusten kattamiseen ja molempien vanhempien kyky osallistua kustannuksiin käytettävissä olevilla varoillaan. Tämä arviointi vastaa elatusvastuun yleisiä arviointiperiaatteita.
Keneltä koulutusavustusta vaaditaan?
Yleensä koulutusavustuksen kattamiseen osallistuvat molemmat vanhemmat. Uudemman hovioikeuskäytännön valossa koulutusavustusta voidaan kuitenkin vaatia ainoastaan toiselta vanhemmalta, mutta vaatimuksen kohdistamisella ainoastaan toiseen vanhempaan voi olla merkitystä määrättäväksi tulevan avustuksen suuruudessa, kuten Helsingin hovioikeuden 7.2.2017 antamassa tuomiossa on linjattu (Helsingin HO 7.2.2017/S16/2145).
Kirjoittaja
