Yhä enemmän tehdään testamentteja, joiden sisältö ja määräykset saattavat yllättää perillisen. Perilliselle voi syntyä epäilys siitä, että testamentin tekijä ei välttämättä ole enää itse ymmärtänyt, mitä testamentissa on määrännyt. Testamentti ei tällaisessa tilanteessa vastaa tekijänsä todellista tahtoa.
Tällöin herää monesti kysymys siitä, miten toimia, jos perittävä on jättänyt jälkeensä tällaisen testamentin.
Millä perusteella testamenttia voidaan moittia?
Perintökaaren perusteella testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi, jos tekijä oli alaikäinen eikä hän tämän vuoksi ollut kelpoinen määräämään jäämistöstään.
Yhden moiteperusteen muodostaa myös, ettei testamenttia ole tehty laissa säädetyssä muodossa.
Tahdonmuodostuksen puuttuminen
Yleisimmin testamentin moitekanne nostetaan kuitenkin sen perusteella, että testamentin tekijän testamenttauskykyyn on vaikuttanut jokin henkinen häiriötila. Moiteperuste voi tällaisessa tilanteessa olla esimerkiksi jokin muistisairaus.
Tällainen tilanne oli muun muassa tuoreessa hovioikeuden (Turun HO 12.5.2017/S16/1425) ratkaistavana olleessa tapauksessa, jossa arvioitiin oliko testamentin tekijällä kykyä itsenäiseen tahdonmuodostukseen. Kysymys oli tilanteesta, jossa testamentintekijällä oli ollut vuodesta 2014 lähtien enenevästi harhaisuutta ja puheen tuottamisen vaikeutta.
Hovioikeus päätyi siihen, että koska testamentintekijältä edellytetään testamentintekokelpoisuuden lisäksi riittävää kykyä itsenäiseen tahdonmuodostukseen, joita tässä tilanteessa ei ollut, oli testamentti katsottava pätemättömäksi.
Toisaalta toisessa varsin tuoreessa päätöksessä Vaasan hovioikeus (Vaasan HO 1.3.2017/S16/91) päätyi täysin erilaiseen lopputulokseen arvioidessaan testamentin tekijän kykyä itsenäiseen tahdonmuodostukseen. Testamenttia ei tässä tapauksessa katsottu pätemättömäksi.
Tapauksesta lisää www.edilex.fi
Pakottaminen ja erehtyminen moiteperusteena
Testamenttia voidaan moittia myös esimerkiksi sen vuoksi, että testamentin tekijä on pakotettu tekemään testamentti. Moiteperusteena voi olla myös testamentin tekijän erehtyminen siinä laajuudessa, että se on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa.
Lopuksi voidaan todeta, että testamentin moitekynnys ja sen pätemättömäksi julistaminen on varsin korkealla. Selvää kuitenkin on, että testamentin tulee sisällöltään vastata tekijänsä tahtoa.
Kirjoittaja
