Voiko yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon jäävä puoliso joutua maksamaan asumishyvitystä?
Avioeron vireilletulon jälkeen saattaa nousta kysymys siitä, kumpi puolisoista jää asumaan yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon sekä se, maksaako asuminen jotakin. Oikeuskäytännössä puhutaan asumishyvitys- tai käyttökorvauksesta.
Laissa ei ole määräyksiä vaatimuksen varalta, mutta oikeuskäytännössä kysymys on varsin tavanomaisesta vaatimuksesta, minkä vuoksi oikeuskäytännön kautta asumishyvityksen suorittamiseen on vakiintunut kohtuullisen selvät ”raamit”.
Mikä on oikeuskäytännössä vakiintunut linjaus?
Oikeuskäytännössä on pääsääntöisesti lähdetty siitä, että poismuuttaneella puolisolla on oikeus saada asumishyvitystä sen jälkeen, kun puolisot on tuomittu avioeroon. Korvausta voi saada siihen saakka, kunnes asumaan jäänyt puoliso muuttaa pois, asunto myydään tai ositus on toimitettu.
Asumishyvityksen saaminen ei kuitenkaan ole niin sanotusti automaatti, vaan poismuuttaneen osapuolen tulee osata itse aktiivisesti vaatia sillä uhalla, että muuten se jää saamatta.
Asumishyvityksen määrä
Asumishyvityksen määrää haarukoidaan selvittämällä alueen yleistä vuokratason määrää vastaavien asuntojen kohdalla.
Pesänjakajat, jotka avioeron ensivaiheessa ratkaisevat asumishyvitystä koskevan kysymyksen, huomioivat yleisen vuokratason, josta määrästä tehdään pieni vähennys. Hyvitys ei siis vastaa täysin asunnosta saatavaa vuokrahintaa. Toisaalta hyvityksen määrä on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin pelkkien asumiskustannusten määrä.
Onkin hyvä tiedostaa, että olisi hyvin poikkeuksellista, että pelkkien asumiskustannusten maksaminen riittäisi kompensoimaan asumishyvitystä. Valitettavan usein riitaisissa osituksissa törmätään tähän käsitykseen ja useiden satojen eurojen asumishyvitys tulee monesti yllätyksenä. Mikäli asuminen jatkuu pitkään, hyvityksen määrät liikkuvat tuhansissa euroissa.
Voiko asumishyvitystä saada ennen avioeroa?
Asumishyvitystä saatetaan vaatia myös ennen lopulliseen avioeroon tuomitsemista puolisoiden harkinta-ajalta. Asumishyvitystä ei kuitenkaan voi saada, koska aviopuolisoiden välinen elatusvelvollisuus on voimassa vielä ennen lopullista avioeroa.
Rovaniemen hovioikeuden ratkaisussa vuodelta 2016 on otettu asumishyvitystä koskevaan asiaan kantaa tästä näkökulmasta (Rovaniemen HO 22.1.2016 / tuomio nro 35 dnro S 14/590). Hovioikeuden kanta myös tässä ratkaisussa oli kielteinen, koska kysymys olisi tällaisessa tilanteessa elatusapuvaatimuksesta. Mikäli tällainen vaatimus esitettäisiin, se edellyttäisi asian ratkaisemista tuomioistuimessa. Pesänjakajan toimivalta ei riitä tämän kysymyksen ratkaisemiseen.
Sopiminen asumishyvityksestä
Aviopuolisot voivat luonnollisesti aina sopia asumishyvityksen suorittamisesta, jolloin kummankin tiedossa on hyvityksen määrä ja alkamisajankohta. Puolisot voivat myös sopia siitä, että hyvitystä ei suoriteta. Asiasta voidaan sopia hyvissä ajoin ennen kuin eroasiat nousevat esille esimerkiksi tekemällä sopimus avioeron varalta.
Asiasanat: asumishyvitys, käyttökorvaus, avioero, pesänjakaja, elatusvelvollisuus, hovioikeus, sopimus avioeron varalta
Kirjoittaja
