Korkein hallinto-oikeus on pitänyt edelleen tiukan linjan tuoreessa oikeuskäytännössään niistä edellytyksistä, joita yritystoiminnan jatkajalle asetetaan perintö- ja lahjaverolain (PerVL) tarkoittamien huojennusten saamiseksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2015:166 perittävän kuolinpesään kuului 50 %:a yrityksen osakekannasta. Kuolinpesään kuului osakkaina leskin ja perittävän alaikäinen lapsi. Asiassa oli kysymys siitä, oliko perittävän alaikäisellä tyttärellä mahdollisuus saada PerVL 55.1 §:n mukainen huojennus hyväkseen.
Perintö ja -lahjaverolain 55 §:n mukaan perintö- tai lahjaverosta jätetään verovelvollisen Verohallinnolle ennen verotuksen toimittamista tekemästä pyynnöstä osa maksuunpanematta, jos laissa säädetyt edellytykset huojennusten saamiseksi täyttyvät. Huojennuksen saaminen edellyttää ensinnäkin, että lahjana tai perintönä saatu omaisuus on maatila, yritys tai osa niistä. Lisäksi saajan tulee jatkaa toiminnan harjoittamista. Maatilan, yrityksen tai niiden osasta menevän perintö- ja lahjaveron määrän tulee ylittää 850 euroa, ja pyyntö huojennuksen saamiseksi pitää esittää ennen verotuksen toimittamista.
Verohallinto oli toimittanut perintöverotuksen niin, että huojennus oli myönnetty. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli hakenut asiaan muutosta. Korkein hallinto-oikeus otti asian tutkittavakseen.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö katsoi, että PerVL 55.1 §:n mukaisen huojennuksen saamiseksi perinnönsaajan tulisi jatkaa yritystoimintaa saamillaan varoilla. Tämä edellytys täyttyy täysi-ikäisen kohdalla, kun hän käyttää päätösvaltaa osakkuuden perusteella ja toimii hallituksessa tai vastaavasti. Vajaavaltainen ei voi toimia hallituksessa.
Asiassa oli siten oikeudellisesti kysymys siitä, voitiinko alaikäisen osakkaan katsoa jatkavan yritystoimintaa PerVL 55.1 §:n tarkoittamassa mielessä.
Ratkaisussa arvioitiin myös sitä, miten verovelvollisten piiri kuolinpesässä määriteltiin. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan oli yksiselitteistä, että kutakin osakasta verotetaan tässä tapauksessa erikseen, eikä verovelvollisuus kohdistu kuolinpesään kokonaisuutena. Näin ollen myös jokaisen osakkaan mahdollisesti saamaa verohuojennusta tuli tarkastella itsenäisesti.
Yritystoimintaa ei harjoitettu kuolinpesän nimissä tai sen lukuun, vaan erillisen osakeyhtiön välityksin. Alaikäisen osakkaan ei voitu katsoa harjoittavan yritystoimintaa olemalla ainoastaan kuolinpesän osakas tai muutoinkaan sen perusteella, että toinen kuolinpesän osakas eli leski työskenteli yrityksessä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei PerVL 55.1 §:n säännöstä ollut tarpeen tulkita lain sanamuodosta poikkeavalla tavalla tai muutoinkaan aiemmasta oikeuskäytännöstä poikkeavalla tavalla (KHO 2011:11).
Ratkaisu korostaa ennakollisen suunnittelun tärkeyttä erityisesti, kun perittävän varallisuuteen kuuluu yritysvarallisuutta ja tiedossa on, että kuolinpesään on mahdollisesti kuulumassa alaikäisiä osakkaita. Tällaisessa tilanteessa korostuu elinaikaisen sukupolvenvaihdoksen merkityksellisyys. Mikäli elinaikaista sukupolvenvaihdosta ei haluta tehdä, olisi asioiden järjestämistä jatkossa joka tapauksessa syytä pohtia hyvissä ajoin asiantuntijan kanssa ja laatia testamentti.
Kirjoittaja
