Tapauksessa oli kysymys siitä, kumpaa tahoa oli pidettävä soveliaampana edunvalvojana vuonna 1952 syntyneelle miehelle; omaa avopuolisoa vai yleistä edunvalvojaa.
Maistraatti oli hakenut käräjäoikeudelta määräystä, että A:lle määrätään edunvalvojaksi yleinen edunvalvoja edustamaan päämiestä tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa.
A oli vastustanut, että hänelle määrätään edunvalvoja. Hän oli ilmoittanut, että hänen terveydellinen tilansa oli kohentunut ja hän pystyy hoitamaan asioitaan. Jos edunvalvoja kuitenkin määrätään, tulisi siksi määrätä avopuoliso B. A:n lapset olivat vastustaneet B:n määräämistä tehtävään.
Käräjäoikeus joutui ratkaisussaan suorittamaan punninnan yleisen edunvalvojan ja yksityisen edunvalvojan välillä. Arvioinnissa otettiin huomioon muun muassa se, että A oli 14.7.2015 saanut kookkaan vasemman puoleisen aivoverenvuodon, josta oli aiheutunut oikeanpuoleinen halvausoireisto ja afasia. Asiassa oli esitetty kolme lääkärinlausuntoa, joista kaikki päätyivät siihen, että A:n kyky hoitaa asioitaan oli selvästi heikentynyt.
A oli ennen edunvalvontaan määräämistään saanut merkittävän suuruisen perinnön, jonka jälkeen hänen tilinsä saldo oli 31.7.2014 ollut 82.199,86 euroa. Ainoastaan noin vuoden kuluttua 5.11.2015 tilin käyttövara oli ollut enää 5.549,02 euroa. A ei pystynyt tarkasti selvittämään, miten tilillä olleita varoja oli käytetty. Käräjäoikeus piti selvänä, että A:lle pitää määrätä edunvalvoja.
Arvioidessaan tehtävään sopivaa tahoa, käräjäoikeus kiinnitti huomiota muun muassa edunvalvojaksi esitetyn taitoon ja kokemukseen sekä tehtävän laatuun ja laajuuteen. Yleisen edunvalvojan määräämistä puolsivat esimerkiksi A:n ja B:n suhteellisen lyhyt tuttavuus ja A:n rahankäyttö osapuolten tuttavuuden aikana, koska rahankäyttö oli jäänyt osittain selittämättömäksi. A:n lapset vastustivat B:n määräämistä tehtävään. B:llä oli myös ulosottovelkaa. B:n määräämistä edunvalvojaksi puolsi se, että hän asui samassa osoitteessa A:n kanssa tämän avopuolisona.
Käräjäoikeus suoritti edellä mainittujen kriteerien perusteella punnintaa ja päätyi katsomaan, että yleisen edunvalvojan määräämistä puoltavat seikat olivat painavampia kuin ne, että B olisi määrätty A:n edunvalvojaksi. Yleinen edunvalvoja määrättiin tehtävään.
Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa ja käräjäoikeuden päätös jäi pysyväksi.